Sen lisäksi että mua häiritsee etten tiedä minkälainen juttu on autopyörä, mua häiritsee se että kielletään pysäköinti seinustalle. Mulle tuli välittömästi kuvan oton jälkeen järjetön halu pysäköidä photarilla auto (tai kenties autopyörä) seinustalle. Oisin pysäköinyt moottoripyöränikin, mutten löytänyt sitä mistään. Ehkä se on vielä kaupassa.
Huomaa loistava ja huomaamaton kahden kuvan toisiinsa sovitus. Perspektiivi, valo, varjo, värit, heijastus ja terävyyden eri asteet.
Näitä kuvia varten kävin ulkona tuolla Tampereella toukokuussa vuonna 2015. En siis lähiaikoina, niin kuin uhkasin edellisessä postauksessani. Vaarana on että jos joku puhuu mulle, menen täysin paniikkiin ja kostoksi maailmalle en lähde jälleen seuraavaan kymmeneen vuoteen ulos muuten kuin näkymättömyysviitan kera.
Esimerkki elävästä elämästä:
Joku tyyppi kävelee mua kadulla vastaan kaljatölkki kädessä. Mulla on pussillinen herneitä joita syön kävellessäni. (Joo, sen sijaan että olisin sosiaalisesti näppärä ja sutjakka tavatessani toisia ihmisiä, osaa kävellä ja syödä samaan aikaan erittäin menestyksekkäästi.)
Tyyppi: "Mistä noi herneet on?"
(Luulen että se kysyy voidakseen ostaa itselleen kaljasyötävää.)
Minä: "Laukontorilta!"
Tyyppi mulkoilee mua hetken ja pitää mua selkeesti vielä tyhmempänä kuin minä sitä.
Tyyppi: "Vittu siinä asfaltissa mikään kasva!"
Paniikki.
Itkin viikon yksin kotona pimeessä puhelin, verhot ja silmät kiinni.
Noh, voi olla että hieman liiottelin.
Kyllähän te mut nyt jo muutaman postauksen persusteella tiiätte läpikotaisin.
En oikeesti osaa syödä herneitä ja kävellä samaan aikaan. Se menee näin: käsi pussiin, askel oikeella jalalla, käsi pussista, askel vasemmalla jalalla, palko auki, askel oikeella, palko suun lähelle, askel vasemmalla, ote niistä herneistä hampailla ja ties millä, askel, yks herne jää suuhun ja loput 8 tippuu maahan, askel.
Kuvat on mun eli @insaneworks.