Miekka ja Vihavuosi

in suomi •  6 years ago  (edited)

IMG_20190419_194750.jpg

Kun ajelee tuolla pisin Suomea, varsinkin pikkuteitä, törmää omituisiin paikannimiin. Pääteitä on tylsä ajella, joten jos ei ole niin kovin kiire sinne minne on menossa, tai ei ollut päämäärää alunperinkään, kannattaa kääntyä vähän pienemmälle ja mutkaisemmalle tielle. Ja sitten vielä vähän pienemmälle ja mutkaisemmalle tielle. Ja vielä vähän pienemmälle. Ensin häviää kevyen liikenkeen väylät (oikeastaan ne häviää jo heti kun siirtyy isommasta kaupungista pois), sitten ojien puolella olevat viivat, seuraavaksi menetetään keskiviiva ja lopuksi asfaltti. Silti se ei ole päättyvä tie, vaan joku kiva "oikotie" paikasta A paikkaan N joko niin että navigoijan käsketään mennä tiettyjen pisteiden kautta, tai sitten reitiltä poiketaan siksi koska "tuolla nyt vain näyttää jännemmälle". Navigoidaan sitten myöhemmin takaisin jos tuntuu siltä.

Ja sitten on tietysti paikannimien metsästys. Moottoritieltä on jo poikettu aikaa sitten. Kuljetun tien varrella näkyy erinäisiä kylttejä pakoista, joista ei ollut mitään käsitystä ennen tätä päivää. Tien pientareella kyltissä on joku outo nimi, tai sitten sellainen paikka, missä toivoisi että se kyltti oikeasti veisi jonnekin ihan konkreettiseen pisteeseen. Niinkuin vaikka MIEKKA 4. Sinne on tottakai ihan pakko kääntyä koska toiveena on, että jossakin Miekassa, Miekan kylässä on maahan pystyyn isketty iso miekka. Tai vähän pienempikin kelpaisi. Tai sitten miekan muotoinen ihan mikä vain. Niinpä kohta ohi suhahtaa MIEKKA 3 ja hetken kuluttua MIEKKA 2. Mutta sitä MIEKKA nollaa ei tule. Niinkuin ei ikinä minkään muunkaan paikkakunnan kohdalla minkään muunkaan paikkakunnan suhteen. Ei ollut tälläkään kertaa paikkaa missä olisi ollut se piste, mihin kaikki ne MIEKKA kyltit viittaavat. Kohta, mistä se MIEKKA 4 on mitattu.

Kuvaa en valitettavasti MIEKKA 4, tai mistään muustakaan miekkaan viittaavasta kyltistä saanut, koska henkilöautollahan ei ole mitään mahdollisuutta mennä takaisin. Siinä ei ole kääntyviä pyöriä tai rattia millä voisi määrittää suunnan jos haluaa mennä takaisin kokemaan jokin huikean elämyksen uudestaan. Peruuttaa voisi, mutta ei ehkä ihan neljää kilometriä. Joten se, mistä ei oteta valokuvaa sillä hetkellä kun se silmien edessä on, sitä ei enää tällä reissulla palata takaisin ihmettelemään. Koska ei se olisi sama juttu. Eteenpäin on ainut suunta.

Niinpä otin kuvan seuraavasta kohtuullisen omituisesta kyltistä, mikä viittaa paikkakuntaan, mistä tulee sellainen olo, että siellä pitäisi kyllä ehdottomasti käydä, ainakin ajamassa läpi, koska iso toive on, että se ylimääräinen reissu antaisi jonkinmoisen selvityksen siitä, miksi tämä paikkakunta on juuri tämän niminen. Missä on se kohta, mistä tämä kaikki alkoi ja miksi? Ja juuri Vihavuoden kohdalla, onko se jo päättynyt, vai kulkeeko aika täällä hitaammin ja vihavuosi onkin pidempi kuin meidän kaikkien muiden vuodet täällä vihavuoden ulkopuolella? Vai alkaako edellisen vihavuoden päättyessä aina uusi vihavuosi? Ja jos alkaa, niin kuinka mones vuosi on nyt menossa? Painetaanko siellä lehtiin vihavuosinumerot?

Niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia.

Mutta en mennyt. Ei se 3 kilometrin ajo kyltin osoittamaan suuntaan olisi kuitenkaan selventänyt epätietoisuutta. Ei ne muutenvaan ajelut koskaan selvennä. Vihastuneena siitä etten löytänyt miekkaa, otin pelkästään kuvan kyltistä ja käänsin selkäni vihavuodelle.

Kaikissa paikoissa pitäisi aina vähintään olla selkeästi merkattuna juuri se piste mistä kylttien osoittama matka on mitattu. Sentilleen. Tai ainakin metrin toleranssilla. Ja ainakin paikoissa, joiden nimi suorastaan houkuttaa päämäärättömästi ajelevia ohikulkijoita. Miekan keskipisteessä pitäisi olla miekka. Ja vihavuoden keskustassa taulu ja selite sille miksi vihavuosi on juuri vihavuosi. Voi tietysti olla, että selitys löytyy internetistä. Mutta kun ei se ole sama asia. Tahtoo nähdä livenä. Paikanpäällä!

Niinkuin kirkkoveneen.

Piti käydä ajelulla katsomassa keskiaikaisen kirkon raunioita, mutta koska aikaa vielä oli runsaasti ja lounaspaikkakin oli jo löytynyt, piti kiertää Lahden kautta. Katsomaan sitä kirkkovenettä. Sellaista mikä on huomattavasti lähempänä Tamperetta kuin Lahtea. Lahti ei itseasiassa ollut ollenkaan matkan varrella, mutta koska aikaa oli, niin pitäähän sitä nyt turhaan ajaa. Joku 200 kilometriä "oikopolkua" jotta näkee lopuksi kirkkoveneen. Ehkä kirjoitan siitä joskus.

Mutta jos Miekkaan joskus hankitaan miekka merkkaamaan Miekan keskipistettä, minä kyllä varmasti käyn sitä katsomassa. 95 prosenttisella varmuudella otan siitä myös kuvan. (Tai kymmenen kuvaa. Ehkä jopa kaksikymmentä.)

Jotta tossa se nyt on.

Miekka.

translatefien.png

Authors get paid when people like you upvote their post.
If you enjoyed what you read here, create your account today and start earning FREE STEEM!
Sort Order:  

Tästä muistuu mieleeni tapaus viime kesältä, jostain Porin ja Kankaanpään väliltä. Ajelin pois Porista kun näin majakkaa tarkoittavan kyltin, googlasinkin jopa koska epäilytti sillä lähinpään rantaviivaan oli jo matkaa. Kyllä se näin oli, majakkaa tuo tarkoittaa. Ei ollut nimeä, ei ollut matkaa, pelkkä kyltti ja nuoli. Sitä lähdettiin sitten seuraamaan. Mentiin hiekkateitä, pienen kyläpahasen läpi, vanhaa tietä joka kulki uuden päätien suuntaisesti, takaisin isolle tielle, ei näkynyt majakkaa, mutta uusi kyltti osoitti vihdoinkin uuden suunnan. Epäilytti, ja syystä. Ollakko kyltti vinossa ja osoittaa risteyksessä väärään suuntaan? Tokko majakan luulis näkyvän jo kaukaa? Uukkari, käännös punaisen omakotitalon pihatiellä, hiekkatie näyttää päättyvän tonttiin, ei majakkaa mailla halmeilla. Tiekartat ja googlailu, ei sitä taida olla edes olemassa. Vieläkin harmittaa, kuin matka kesken jäänyt. Ei miekkaa Artturin, ei majakkaa.

Ja sitten jos kaivelis sitä asiaa oikein kovin, että miksi täällä on majakka ja mitä se näin kaukana rannasta tekee tai tarkoittaako majakka jotain muuta muinaissuomeksi, niin selviäiskin että majakka on joskus ollut nimitys juhlille kun joku on saanut vaikka karhunlihaa ja on täytynyt järjestää koko kylän pidot tietyssä paikassa. Majakka nimisellä aukiolla. Vain karhunlihan syöjille.

Mutta kun sitä ei löydä sieltä paikan päältä, eikä googlettelukaan pelasta, jättää se aina sellaisen kolon sieluun että tuntuu samalle kuin yhden sukan omistajana. Sellaisen sukan mitä ei voi edes parittaa toisen yksinäisen sukan kanssa kun se tuntuu niin erilaiselle kuin mitkään muut sukat jalassa. Sitä vaan miettii että mihkä minä tämän keskeneräisen ja selvittämättömän tunteen nyt oikein tungen? Hartiaan? Siellä se aiheuttaa jumeja ja takaraivossa se kaihertaa. Ei hyvä.

Kyllä musta tuntuu että tämä asia vaatii korjausta. Mä alan hetimiten määrittää tollasten paikkojen laskennallista keskipistettä ja toimitan sinne paikan päälle jotain asiaan liittyvää. Mahtaa siinä jokun punaisen pikkumökin mummo olla kauhuissaan kun mä ilmestyn joku kerta sen oven taakse miekan kanssa ja huudan että teijän olohuoneeseen pannaan nyt miekka keskelle lattiaa jotta maailmassa pysyis edes joku järki.

Sä voit alkaa kanssa samaan hommaan siellä sun suunnalla jos tuntuu siltä. Musta tuntuu että kahdestaan eri tahoilla koko suomen miekka- ja majakointi sujuu nopeemmin kuin yksin.