Meillä on uskonto tabu; omat vanhemmat ja isovanhemmat eivät ole ollenkaan kärryillä minun omista uskonnollisista näkemyksistä (tai niiden puutteesta). Helluntailaisten kanssa aikoinaan pyörin (jaa, taidanpa olla vielä jopa seurakunnan jäsen, hassua, ei tosin maksa niin kuin luteilla, joten en varmaan jaksa asialle tehdä mitään), niin varmaan vieläkin vetävät oletuksia siihen suuntaan, vaikka en ole nyt muutamaan vuoteen ollut missään tekemisissä minkään uskonnollisen piirin kanssa.
Mutta, vaikeahan sitä on tietää kun eivät ikinä suoraan kysy "mihin sinä uskot?" Opitaan vaan vanhempien asenteet kyseenalaistamatta. Kaipa se hieman emotionaalista stressiäkin aiheuttaisi kun kuulisivat, että en mene yksi yhteen heidän oletustensa kanssa. Tosin tuota oletusten rikkomista harrastan jo muutenkin, ja tulen harrastamaan lisää, niin saavatpahan kokea hieman epämukavuutta ainakin joltakin kantilta.