Tältä näyttää takapihalla. (A view from our backyard this morning.) On mielenkiintoista, kun on näin vaihtelevat säät.
Jokainen on varmaan kuullut sanonnan "kevät keikkuen tulevi" mutta harva lienee kuullut jatkon eli "suvi suuta vääristellen". Mitä ihmettä tuollainen voisi tarkoittaa? Sanonta ei nimittäin alun perin tarkoittanut kevään ei-suoraviivaista etenemistä, kuten yleisesti ajatellaan, vaan sillä viitattiin karjan heikkoon kuntoon niukkaruokaisen talven jälkeen. Kun karja päästettiin keväällä ulos navetasta, se hoippui heikkona eli "keikkuen". Suven eli kesän koittaessa ei vielä ollut laitumilla paljonkaan syötävää, joten nälkäkuuri jatkui, jolloin "vääristeltiin suuta". Ihmisillekin kesäkuu oli toisinaan kriittistä aikaa, kun edellisen syksyn varastot olivat loppumaisillaan eikä satokausi vielä ollut alkanut. Vasta juhannuksena saatiin varhaisperunaa.
English summary:
The first part of the sentence is a common saying referring to the typical instability of spring weather. It makes a reference to wobbly movement, which originally referred to the poor condition in which cattle often was when it was let out in the spring. The latter part refers to cattle suffering ("wringing of the mouth") through early summer when there is little to eat and no crop can be harvested any time soon. Only around Midsummer did one get early potatoes. Until then one had to subsist on whatever stored food there was left from the previous autumn harvest.